vai tutustuisinko itseeni kirjoittamalla lauseita jotka koputtelevat sydämeni ovella?
Katsoisinko elokuvia jännittävästä elämästä joka on täyttä seikkailua,
vai keskittyisinkö olemaan läsnä omassa elämässäni tehden siitä ainutlaatuisen?
Ostaisinko helposti lämmitettävän pikaruoan ja söisin sen nopeasti ja stressaantuneena,
vaiko lämmittäisin puuhellan ja tekisin ruokaa läheisteni kanssa hyvän musiikin soidessa taustalla?
Tekisinkö pikatreenin kuntopyörää polkien ajatuksella "kunhan saan tämän tehtyä",
Vai voisinko lähteä ulos raikkaaseen ilmaan, sekä vaihtuviin maisemiin ja oikeasti nauttia siitä mitä teen? Ilman mitään suorittamisen tunnetta.
Kiittäisinkö ystävääni kahvin kaatamisesta, tai oven avaamisesta sen takia että on kohteliasta kiittää, vaiko siksi että aidosti iloitsen hänestä ja siitä että hän haluaa auttaa.
Teenkö perheelleni ruokaa koska itselläni on nälkä, vaiko siksi että haluan yllättää heidät täyttävällä aterialla ja mukavalla yhteisellä hetkellä ruokapöydän ääressä? Huolimatta siitä osattaisiinko sitä arvostaa.
Tapaanko sukulaisiani koska ajattelen heidän vaativan sitä minulta, vaiko siksi että todella haluan kuulla mitä heille kuuluu ja olla läsnä?
Lukisinko rakkaus runoja kyynelehtien ja miettien miksei minulle käy noin,
vai huomaisinko niiden pohjalta omassakin elämässäni kauniita hetkiä ja runon aiheita?
Katkeroituisinko ja muistelisin ikuisesti menneitä virheitä,
Vai antaisinko anteeksi ja jatkaisin omaa elämääni saaden rauhan sydämeeni?
Välttelisinkö ihmisten katseita ja peittelisinkö heikkoja kohtiani,
Vai katsoisinko silmiin pysähtyen ihmisten kohdalle paljastaen etten ole täydellinen. Huomaten että me kaikki pelkäämme samoja asioita luullen tarpovamme niiden kanssa aivan yksin.
Kysellen ja elämää pohtien - Iida
Kysellen ja elämää pohtien - Iida
