Viimepäivinä on syntynyt monia lyhyehköjä ajatuksia, runon kaltaisia.
Osa niistä on syviä, sisimmästä kumpuavia totuuksia itsestäni.
Osa taas hieman arkisempia, kuvia elämästä sanojen muodossa.
13.10.2017
Tahtoisin useammin muistaa
kirjoittaa, purkaa
ettei tulisi umpikujaa
ajatuksista juoksuesteitä
joihin kompuroida
Kun kaikki on nyt hyvin
uskaltaa antaa itselleen luvan
voida hieman huonommin
kohdata vihdoin itseään
Aurinko raivaa tiensä
kuusiston oksien lävitse huoneeseen
pysäyttää, lohduttaa
ja on läsnä
Osaan edelleen nauttia auringonsäteistä,
kaakaon höyrystä, hiekan rahinasta kenkien alla,
kynttilän hehkusta illalla
Kauneus ei koskaan kadonnut
vaikka hetkeksi kadotinkin itseni
Olen oppinut paljon omista rajoistani
olen saanut aikaa pysähtyä niihin
Kiitos sinulle joka olet vierellä
vaikka et aina ymmärrä
silti tahdot pysähtyä kuulemaan
ja se riittää
Tahtoisin jo uskaltaa sanoa
etten pelkää niin paljon
muttei uskottelu auta
ei sinua, eikä minua
Siksi en peitä arpea
en haavaa
jotta tiedät etten valehtele
ja että voit luottaa sanoihini
jos huomenna voinkin paremmin.
24.10.2017
Pelastaako sanani pelokkaan
voinko varoillani tehdä paljoakaan
Tuonko toivoa hänelle,
joka on pimeyden kuiluun liian syvälle katsonut
ja ilonpilke silmistään kadonnut
Saan kai koittaa pyrkiä hyvää jakamaan
silti voin vain luottaa
etten tekojeni mukaan palkintoa saa
Se köyhyyteen sieluni hukuttaa
piiloon tahtoisin kaiken lian
tekojeni takaa piilottaa.
25.10.2017
Pelokkaita ilmeitä
sulkeutuneita katseita
Liittymän myyjältä kopeita lauseita
Ilma on ulkona pureva ja kylmä
puut ovat riisuttuja paljaiksi
ja paljas on mielenikin
Onko kaikki tänään todella niin koleaa
vai maalaako paniikki vain maailankuvaa tummemmaksi
Suurilla vedoilla, ahmii säälimättä
Hengitän
Utelias katse sivupöydästä
Herttaisten mummojen rupattelu
Lapsen nauru höyhenen keveä
Aamukin alkoi brunssilla
hyvän ystävän seuralla
ja lahjaksi laseja
oman värisiä
kauniita
On niin paljon hyvääkin
vaikka mieli on melankoliaan taipuvainen
kai taiteilijamaisuutta?
Onneksi aurinko paistaa talvellakin.
Sydäntä availlen, Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti