Häämatkalla

Menimme naimisiin mieheni kanssa elokuun viidentenä päivänä.

Siitä olenkin kirjoitellut jo aikaisemmin tänne blogiin.

Jo ennen häitä meille oli aika selvää, että haluamme lähteä yhdessä häämatkalle Kreikkaan.

Loppujenlopuksi päädyimme Kreetan saarelle Agii Apostolin kylään.

Minulla on ollut tapana kirjoitella päiväkirjaan elämästä ylös ajatuksia ja tunteita mitä mikäkin herättää. Päiväkirja ei siis jäänyt vain ala-aste aikojen tunnekäsittelyn harjoitteluksi. Olen kokenut sen hyvänä keinona laittaa muistot ylös ja kuljetettavaksi mukana kirjan muodossa. Ajatuksia poimin myös häämatkamme aikana muistiin ja tahdon nyt jakaa ne kanssanne kuvienkera.

22.9.2017

Ensimmänen päivä takana. Eilen illalla taxissa ajattelin, että loistaakohan täällä tähdet kirkkaammin kuin kotimaassa? Ainakin Chanian valot rinteillä olivat upea näky öisessä pimeydessä. Kiemurtelimme taxin kyydissä vuoristotietä kohti Agii Apostolin kylää. Hotellilla olimme vasta puolen yön aikoihin ja hotellin omistajan avulla löysimme pienenkiskan josta saimme lentomatkan jälkeen hieman purtavaa. Rauha oli jo laskeutunut kapeille pikkukaduille. 

Tänä aamuna kadut olivat jo täydemmät ihmisvilinästä. Lähikahvilasta löytyi helposti edulliset aamupalaleivät jotka nautiskelimme huoneemme terassilla. Ihastelin suuria kukkia jotka tuntuivat esittelevänsä loistoaan joka kulmilla. 

Olen ihastunut Paulin sosiaalisuuteen englannin kielellä. Olimmepa sitten altaalla, taxissa tai kaupassa niin hän jutustelee taitavasti engalnniksi vastaan tuleville. Itsekkin halkeaisin halusta jutella uusille ihmisille, mutta heikko englanninkielen taitoni saa minut vain hymyilemään ja seurailemaan keskustelua hieman sivustakäsin. Pauli onneksi pitää huolen, etten jää ulkopuolelle ja kääntää tilanteita tarvittaessa suomenkinkielelle.

Ensimmäisen päivän olemme ottaneet vain rennosti ja tutustuneet ympäristöön. Kylä vaikuttaa mukavalta. Illan olemme viettäneet rannalla uiden aaltoja vastaan ja kokien elävämme.

Auringonlaskukin oli kaunis, se täytyy nähdä vielä uudelleen!

24.9.2017

On ollut niin paljon nähtävää, ettei ole meinannut kynään ehtiä tarttua. Olemme kolunneet läpi monet pikku putiikit lähiympäristöstä. Aloimme kerätä pieniä mahdollisia konkreettisia muistoja (Lempikahvilan kuitti, jäätelö annoksen kreikan lippu yms) jotka voin matkan jälkeen kiinnitellä muistiooni.

Lähirantojen inspiroimana päätimme ostaa snorklaus tarvikkeet. Olemme siis päässeet tutustumaan Kreetan vedeanalaiseenkin maailmaan. Tervehdimme myös pikkukaloja, jotka päättivät tehdä kanssani läheisempää tuttavuutta. Sain nimittäin jalkani kimppuun pikkukalan näykkimään. Jaiks! Eipä tuosta siis suurempaa vahinkoa kuitenkaan aiheutunut. Hetken vain arkailin ennenkuin rohkenin aaltojen sekaan uudestaan. 

Rantavedestä löytyvät simpukat ovat päässeet ihailuni ja keräilyn kohteeksi. Kuinka onnelliseksi jokin niin pieni voikaan tehdä, kuin kauneuden löytäminen itsessään jo niin upeasta luonnosta.

Merkityksellisimpiä hetkiä tähän astisesta

on ollut itselleni varmaan illat. 

Kun istuskelemme Paulin kanssa terassillamme 

altaiden sulkeuduttua 

ja vesi pitää hentoista liplatustaan. 

Naapuritkin terasseillaan kuiskuttelevat omia juttujaan kynttilän valossa

 ja ympärillä leijuu rauha.

Syömme maittavaa iltapalaa, 

napostelemme makeita viinirypäleitä 

ja siemailemme viiniä. 

Iltaisin syntyy syvimpiä keskusteluita

 (ehkä se siksi on itselleni niin tärkeäksi hetkeksi muotoutunutkin) 

ja päivän hälinä ehtii painautua kauniiksi muistoksi mielen uumeniin.

26.9.2017

Olimme eilen TUIn järjestämällä retkellä johon sisältyi vuoristokyläläinen kahvila paikallisen aamupalan kera, tippukivi luola, vanha luostari, Elafonissi ranta ja viimeisenä pysähdyksenä Paleohoran kylä. Reissussa oli paljon nähtävää ja mukavia yhteisiä kokemuksia!

Tippukiviluolaan kiivetessä monen monia rappusia kävi jo mielessä, että pitäisikö kääntyä takaisin alas. Mutta onneksi jatkoimme kipuamista, sillä näkymät ja itse luola oli kokemuksena näkemisen arvoinen. Vanhassa luostarissakin oli omanlaista tunnelmaansa. Elafonissin ranta oli reissumme huipentuma. Sitä olen kuullut kutsuttavan myös Caribiamaiseksi rannaksi. Valkoinen pitkä hiekkaranta ja turkoosina kimalteleva merimaisema luovat vaikuttavan näkymän. (Rannalta ei ikävä kyllä ole kuvia sillä tahdoimme elää tuon hetken ilman pelkoa taskuvarkaista.) 

Tutustuimme Suomalaiseen pariskuntaan joka oli myös häämatkalla. Retkellä kävimme yhdessä lounaalla. Heidän kanssaan oli mukavaa jakaa tunnelmia häiden jälkeisestä ajasta, matkan kohelluksista ja neuvoa toisillemme lempipaikoiksemme muodostuneita ravintoloita lähiympäristössä.

Matkamme loppupuolella kävimme myös Chaniassa, joka siis oli lähellämme oleva suurempi kaupunki. Siellä meihin teki suurimman vaikutuksen uudistuksilta säästetty vanhempi osuus. Kapeat kadut, hedelmäkojut, paikallisten reipas jutustelu kadunkulmilla ja mukulakivillä päällystetyt tiet saivat sydämen pamppailemaan innostuksesta. Löysimme sieltä mukavan ravintolan jonne istahtaa ja vain nautiskelimme tuon paikan tunnelmasta.

 Itselläni oli myös tarve vetää hetki henkeä pideltyäni juuri Chanian satamassa isohkoa boa käärmettä harteilla. Olipahan sekin melkoinen itsensä voittamisen hetki ja melkovarmasti en tuota urotekoa uudelleen toteuta. Hahah! 

Näin kului viikkomme Kreetan saarella. Vaikka tekemistä oli paljon, niin tärkeintä tietenkin matkassa oli päästä tutustumaan toiseen entistäkin syvemmin. Koen, että se toteutui matkallamme. Matka oli myös täynnä meille olennaisia pieniä sähellyksiä, esimerkiksi lentolipun tuhoutuminen juuri ennen lähtöä.  Onneksi kuitenkin osasimme loppujenlopuksi nauraa tilanteelle ja asiat järjestyivät ilman suurempia ongelmia. (ainakin opimme ettei kannata tyhjentää taskuja roskikseen jos lentolippu on siellä)

 Huolimatta surkuhupaisista kommelluksista kaikki sujui matkalla lähtökohtaisesti hyvin.

Koen kiitollisuutta kohtaamistamme ihmisistä ja hetkistä joihin sisältyi sylintäydeltä iloa ja rauhaa.

Tästä on hyvä jatkaa.

Sinua siunaavin ajatuksin muistaen, 

Iida ja Pauli ♥